Arki iski avarilla naamaan

Processed with VSCO with c2 preset

Tällä puksutetaan kolmatta päivää töissä. Sanotaanko näin, että paluu arkeen on ollut karu ja raskaampi kuin odotin. Töissä sinänsä on ollut hiljaista, mutta huomaan ettei olkapää ole todellakaan vielä täysillä mukana tässä touhussa. Vasen lapa on näytteiden ottamisesta aivan tuhannen jumissa enkä tiedä millä sen saisi taas auki. Ehkä lihashuolto vois olla hyvä ja ajankohtainen juttu? Sairaslomalla sain nukkua niin pitkään kuin huvittaa ja nyt kello soittaa viiden jälkeen joka aamu. On sanomattakin selvää, että aamuisin väsyttää ihan vaan pikkasen.

Tänä aamuna kun kello herätti 5.15, olin kuoleman väsynyt. Aamuherätykset vaatisivat aikaisemman nukkumaanmenon, mutta kun olen tällainen iltavirkku niin kukun edelleen yhteentoista asti illalla.. Tästä pitäisi päästä eroon, mutta kun on niin mukavaa kuljeskella hiljaisessa kodissa ja katsoa töllöä ihan rauhassa. Niin ja ne kotityöt. Mystisesti ne ei enää hoidukaan päivän aikana, vaan nekin pitäisi jonkun tehdä vielä työpäivän päälle. Pyykkäämistä, siivoamista ja ruunalaittoa. Taas on opeteltava joku systeemi, jolla saadaan hommat hoidettua. Ei ne ainakaan hoidu mun tyylillä eli painumalla töiden jälkeen sohvalle pariksi tunniksi Gracelandia katsomaan 😀 Testasin eilen.

Neitokainen ylpeänä uuden Frozen-potkulaudan kanssa.

Neitokainen ylpeänä uuden Frozen-potkulaudan kanssa.

Näin puoli kahden maissa päivällä alan keksiä tekosyitä miksi lähtisin salitreenin sijasta suoraan töistä kotiin. Kun ei katsokaas jaksa. Arki on niin rankkaa. Väsyttää ja selkä jumissa. Se varmasti vetreytyy siellä sohvan pohjalla! Tänään en kuitenkaan tekosyitä hyväksy, vaan painun tekemään selkätreenin ja sen päälle venyttelemään. Uskon sen tekevän parempaa selälle ja olkapäille kuin pelkän lööbailun. Illalla saa sitten luvan kanssa maata sohvalle. Kunhan on taas pyykätty, siivottu ja tehty ruokaa. Niin ja leikitty tytön kanssa.

Tätä kai tämä nyt taas sitten on. Arki.

Sano silloin kun on jotain sanottavaa

Processed with VSCO with acg preset

Kävin eilen salilla. Tympäisi koko touhu ihan jonkun verran, koska taas piti treenata jalkoja. Päätin tehdä takareisipainotteisen treenin. Liikkeistä ei mitään hajua. Päätin miettiä lämmittelyn aikana treenin valmiiksi ettei aikaa menisi miettimiseen itse treenin aikana. Ja niinhän minä tein. Valmis suunnitelma päässäni suunnistin ensin takareisilaitteelle ja siitä ns. toiminnalliselle puolelle. Toiminnallisella puolelle on mm. rata kelkan työntöä varten, vieressä vielä suurempi rata esim. renkaan pyöritystä varten, köysiä, kahvakuulia, leuanvetorigit ja niissä renkaat, bokseja ym toiminnallisen treenin oheistuotteita. Katselin hetken ympärilleni ja kun totesin ettei ketään ole treenaamassa kelkkaradalla, kannoin siihen kahvakuulat ja viereen otin boksin ajatuksena tehdä ensin askelkyykkykävelyä ja heti perään boksihyppyjä. Lämmittelin ja otin parit tuntumasarjat. Ja sitten alkoi tapahtua. Eräs wannabe-crossfittaaja tuli ja alkoi asentelemaan omia treenejään samalla puolella. Meitä oli jo siinä useampi tyyppi tekemässä omia juttujaan ja minä aloittelemassa omaa treeniäni. Niin hän siinä hetken asetteli painojaan, siirsi mun käsipainot syrjään, koska hänen piti päästä juuri sille radalle kantamaan levypainoja. Hän oli jo varannut itselleen viereisenkin radan overhead askelkyykkyjä varten eikä sit näköjään voinut kannella painojaan samalla radalla. Ei voinut ei. Niin tämä tyyppi tuli ja siirteli mun kamojen lisäksi myös muiden kamat ”koska hän nyt tarvitsee vähän enemmän tilaa”. Kukapa ei?

Processed with VSCO with acg preset

Tiedätte, että mä treenasin aika pitkään crossfittiä ja tiedän mitä laji on ja rakastan sitä edelleen. En siis todellakaan halua morkata lajia tai sen harrastajia, mutta joku roti pitää olla tässäkin touhussa. Jos haluaa treenata crossfittiä normisalilla niin on myös rakennettava treeninsä sen mukaan. Jos ei kykene niin varsin lähellä on ihan virallisia crossfit-saleja (joilla itsekin treenaisin jos vaan pystyisin). Kun itse menin ns. normisalille tekemään crossfit-treeniä niin rakensin treenini niin, että pystyn sen tekemään mahdollisimman pienessä tilassa ja häiritsemättä muita. Minun mielestä se on kohteliasta. Ilmeisesti kaikki eivät kuitenkaan ajattele niin. Toiset valtaavat kaiken mahdollisen alan miljoonille eri liikkeilleen. Ja juuri silloin kun sali on muutenkin täynnä väkeä! Mutta tiedättekö mikä tässä kaikessa on silti ärsyttävintä? Se, että annoin jonkun toisen määrätä mun treeniä ja siirrellä mun kamoja hänen mielensä mukaan. Se etten sanonut mitään. Aivan liian usein myötäilen muita ja hymyilen vain nätisti, vaikka mielessäni huudan ”et saatana koske mun kamoihin! Mä olin tässä ensin ja myös pysyn tässä!” Mutta ei. Mekaanisesti hymyillen siirryin muualle ja annoin toisen ihmisen pilata mun treenin. Mitä tästä opimme? Sano silloin kun on jotain sanottavaa ja pidä puolesi. Aina.

Lopputreenin ärsyttikin niin paljon etten viitsinyt kameraakaan kaivaa repusta treenikuvia varten. Halusin vaan pois. Ihania pukkarikuvia siis <3